Sinettien tekeminen kirjekuoriin

Vuosi aikaa mennyt näistäkin hommista, mutta laitetaanpa nyt tänne talteen. Halusin tehdä häihimme mahdollisimman paljon itse, ihan vaan sen takia että itsetehty tulee halvemmaksi ja onhan se mukavaa askarrella kaikennäköistä häihin liittyvää! Kutsukortteja lähti postiin vaan muutama, mutta ne sai netistä tilattuna ja painettuna niin kätevästi ja kohtuuedullisestikin, etten alkanut tuhlaamaan aikaa niiden tekemiseen.

Koska en tehnyt kortteja itse, halusin jollain tapaa oman kädenjäljen näkymään kuorissa. Tiimarin loppualesta löytyi kasseittain kaikenlaista askartelutavaa, joita pystyin hyödyntämään hääaskarteluissa. Sieltä tarttui mukaan myös pari sinetintekosettiä. Seteissä oli leimasin, muutama vaihtopää erilaisin kuvioin ja tietenkin sitä sinettivahaa. Niillä sain tehtyä kivasti kuoriin kauniit sinetit.

Netistä löytyi paljon käytännön ohjeita sinetin tekemiseen, joita vertailemalla päädyin seuraavanlaiseen tekniikkaan: vuolin veitsellä sinettivahapötkylästä lastuja lusikkaan, jota sitten kuumensin sytkärillä kunnes vaha suli. Kaadoin vahan sopivaan kohtaa kuorelle, odottelin muutaman sekunnin, painoin leimasimella hetken ja sinetti oli valmis!

Liekö johtui vahasta, mutta sinetit ei sitten hirveän hyvin pysyneet kiinni kuoressa, vaan melkein jokainen napsahti kuivuttuaan kokonaisena irti. Vahojahan on erilaatuisia, käyttämäni ei varmaankaan ole parhaimmasta päästä kun ei maksanutkaan paljon mitään. Sain sinetit pysymään paikallaan pikaliiman avulla ja kaikki kutsun saaneet kertoivat että kutsu oli tullut sinetti ehjänä perille.

Siinä kaikki kutsut mitä postiin lähti, häämme oli tosiaan todella pienimuotoiset. Vaikka sinettien tekeminen oli loppujen lopuksi todella helppoa, en ehkä alkaisi isommalle porukalle samaa urakkaa tekemään. Homma oli melko aikaavievää (varmasti toista tuntia tuli noita tehtyä), kun piti vuorotellen vuolla, sulattaa ja leimata. Liukuhihnahommana kavereitten kanssa olisi kyllä varmasti helpompaa.