Askartelutarpeitten joukosta löytyi iso kakkupaperi, josta kortin kokoaminen alkoi. Ensin liimasin kakkupaperin pahvin päälle, jotta kortista tulisi tukeva ja kestävä. Pojasta kun on kyse, liimasin keskelle sinisen paperin (vaikka en itse uskokaan moisiin hömpötyksiin, että sininen on poikien väri ja punainen tyttöjen).
Lasten kortteja varten olin jo aiemmin hommannut Tiimarista kimalletarrakirjaimia, joista sommittelin onnittelutekstin korttiin. Tarvittavia kirjaimia ei ollut tarpeeksi, joten jouduin käyttämään Z-kirjaimia N-kirjaimina, mutta ihan tarpeeksi oikealta ne näyttää. Tässä vaiheessa täytyi lähteä kaivelemaan taas laatikoita, kun en yhtään vielä tiennyt mikä kortin idea voisi olla. Usein vain aloitan tekemään jotain ja sävellän sitten matkan varrella. Yhden kortin tekemiseen saattaakin vierähtää useita päiviä, kun idea jalostuu matkan varrella pikkuhiljaa.
Löysin pehmeän vaahtomuovin palasen, joka lienee tullut joskus jonkun paketin pehmikkeenä. Sain kivan kolmiulotteisen elementin korttiin, kun leikkasin siitä saksilla kolmikerroksisen kakun mallin. Siihen sitten piirsin kerrosten ääriviivat kimalleliimalla. Tätä täytyi harjoitella etukäteen paperille, en ihan niin kätevä käsistäni ole että olisin kerralla uskaltanut lopulliseen korttiin sotkea. Sitten vielä ykkönen kakun päälle, täytyyhän sitä kakussa olla kynttilä.
Tässä vaiheessa luulin että kortti on valmis, mutta myöhemmin päätin lisätä vielä ekstrakimallusta ja liimasin erivärisiä timantteja kakunkoristeeksi. Siinä vaiheessa taas koko kortin tausta näytti laimealta, joten lätkäisin vielä muutamat tähtitarrat sinne tänne. Pitäähän lapsen kortin olla värikäs!
Sellainen kortti sitten matkasi 1-vuotiaan Benjaminin syntymäpäiville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit ovat tervetulleita!